Jatko-opiskelu tarkoittaa usein hyvin itsenäistä työskentelyä vailla päivittäisiä ihmiskontakteja ja palautetta työstä. Miten ihminen voi motivoida ja palkita itseään, kun valmiista työstä johtuvaan tyytyväisyyteen on vielä matkaa? Tässä kolme ehdotusta:
- Tomaattilaskuri onnittelee työstä
Kun tein gradua ja luin aika tuskallisen tylsää virkakielen tutkimusta, otin käyttöön tomaattilaskurin: työajan jaksotuksen 25 minuutin työskentelyn ja 5 minuutin taukojen avulla.
Kaisa-kirjastossa on hyvä puurtaa.
Työ tulee näkyväksi, kun tomaatit karttuvat ja ohjelma onnittelee jokaisen työskentelypätkän jälkeen. Tomaattien avulla työpäiväänsä voi myös rajata, sillä tomaattien määrä pitää realiteeteissa. Lue lisää tomaattilaskurista opettajamme Kimmon blogista.
2. Projektinhallintaa virtuaaliötököiden avulla
Tohtorikoulutettavan työhön liittyy kaikenlaista muutakin kuin itse tutkimustyötä, lukemista ja kirjoittamista: tapaamisia, kursseja, opetustyötä, ja niin edelleen. Siksi otin käyttöön projektinhallinnan työkalun, ilmaisversion Asanasta.
Asanan projektikalenteriin voi ajastaa itselleen erilaisia tehtäviä, jotka klikataan tehdyksi. Tämä on siis eräänlainen virtuaalinen muistilista. Iloinen yllätys oli, kun täysin äkkiarvaamatta näytön poikki kulki animoitu piirroshahmo. Se oli palkinto suoritetuista tehtävistä.
Kuten koirankoulutuksessa, näitä palkintoja ei tule säännöllisesti vaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Arvaamattomuus lisää motivaatiota kirjata tehtäviä ja klikkailla niitä tehdyksi. Ai että miten hienoa on saada yksisarvinen lennähtämään ruudun poikki!
3. Tarra palkitsee ja lohduttaa
Koska Asanan lentävät ötökät ovat ennustamaton palkinto ja tekeillä on iso väitöskirjatyö, aion virtuaaliötököiden ja tomaattien lisäksi käyttää myös kovempia aineita – nimittäin tarroja.
Olen 80-luvun lapsi; ilmeisesti sen ikäinen, että ikätoveristo alkaa yhä kiihtyvällä tahdilla nostalgioida. Nyt olemme siirtyneet 90-luvulle alakouluaikoihin. Silloin kerättiin tarroja tarravihkoihin.
Tarrojen kerääminen, vaihtaminen ja huolella alan liikkeissä tehdyt ostopäätökset ovat monen muistissa. Oliko mitään parempaa kuin samettitarra? Se oli niin ihanan pehmeä!
Väitöskirjatyössä tulee taatusti aikoja, jolloin tarvitaan samettitarran pehmeyttä – joko lohduttamaan tai palkitsemaan tehdystä työstä. Paperikalenterini saa luvan toimia aikuisena tarravihkona, johon voi mahdollisuuksien mukaan myös kirjata kunkin palkintotarran tarinan.
Mitä ajattelette, mistä itseään voisi palkita tai lohduttaa tarroilla? Palkitsemisjärjestelmän luominen on vielä kovin vaiheessa – kuten on väitöskirjatyökin.
Jatko-opintojen sietämätön keveys 
Mahtavia ideoita 👍🏻Tomaatit, ötökät, samettitarrat ja muut ahkeraan käyttöön 🍅🐛🦋🌺
TykkääTykkää
Todella tärkeä aihe! Aina pitää muistaa palkita itseään, esimerkiksi suklaalla. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Hyviä ideoita. Olen palkinnut itseäni jonkun verran pelaamalla. Minulla on pari sellaista nettipeliä, joihin olen vähän addiktoitunut, mutta joissa onneksi menee kerralla vain muutama minuutti. En ole näin systemaattisesti kuitenkaan ajatellut niitä palkkioina, kuin mitä nämä tomaatit ja tarrat on. Ehkä niitä pitää kehittää tähän suuntaan…
TykkääTykkää
Ihan mahtavaa tuo välitön palkitseminen! Eikä palkitseminen vaikuta vain sen hetken suoriutumiseen, vaan ensi kerralla on taas enemmän minäpystyvyyden ja itsevarmuuden tunteita työtä aloittaessa, kun on tullut niitä onnistumisen kokemuksia. Tomaatit on testattu, mutta ötökät menevätkin nyt testaukseen. Näin viikonlopun kynnyksellä tulee myös mieleen, että vapaa viikonloppu on myös hyvä palkinto onnistuneesta viikosta. Tsemppiä jatkoon!
TykkääTykkää
Tomaattilaskuri kuulostaa hyvältä idealta. Jossain vaiheessa palkitsin itseäni mukavalla tekemisellä, mutta se ei onnistunut, koska jos en onnistunutkaan, niin minulle tuli vain (turhaan) huono omatunto. Viime aikoina olen yrittänyt opetella olemaan tyytyväinen kaikista pienistä edistysaskelista.
TykkääTykkää